Perhoja

Eilen käytin taas tilaisuuden hyväksi ja kiedoin illalla kasan perhoja. Tuli tehtyä jotain vanhaa ja jotain uutta. Niillä on tarkoitus ensi kesänä tavoitella järvissä uiskentelevia kirjolohia ja siikoja. Järvipainotteinen siis oli eilisen sidontatuokio. Jokiperhot antavat vielä hieman odottaa itseään, nyt olen useamman peräkkäisen sidontatuokion käyttänyt järvirasioiden täyttämiseen. Juuri nyt on pk.netissä keskustelu aiheesta "miksi sidon/en sido talvisin tulevan kauden perhoja". Kannattaa käydä lukaisemassa ja laittaa omat kokemukset ylös.

Kuvia perhoista alkaa ilmaantua kunhan ensimmäiset kalat on väsytelty, eli ensi kesän aikana, toivottavasti!

Karsintakalenteri 2008

...on nyt ainakin alustavasti julkaistu! Se löytyy sekä vapaa-ajankalastajien sivuilta että myös perhokalastajat.netistä.

Listalla lienee ennätysmäärä kilpailuja, en ainakaan muista että näin paljoa olisi aiemmin ollut? Kisojen ajoittaminen alkukauteen tekee kuitenkin homman vaikeaksi, koska samana viikonloppuna on kilpailuja kolmellakin paikkakunnalla ja osa samana viikonloppuna pidettävistä harmittavan lähellä toisiaan. Mutta kuten sanottua, lista on alustava ja saattaa muuttua.

Ei muuta kuin ruksailemaan kalenteriin omia suosikkeja ja odottamaan hakuajan alkua!

Vielä suora linkki karsintalistaan: http://www.vapaa-ajankalastaja.fi/kilpailutoiminta/?navi=0,105,253.

MM-palaveri

Viikonloppuna oli ensimmäinen tulevan vuoden kisoja koskeva joukkuepalaveri. Se pidettiin kalastuksen lomassa Äyskosken maisemissa. Palaveri itsessään jäi vähän tyngäksi johtuen parista peruutuksesta. No perushommat kuitenkin käytiin läpi, katsottiin vähän mitä oli saatu aikaan rahoitusrintamalla ja mietittiin reissun aikataulua.

Kalaankin ehdittiin pikku hetkeksi, lisäksi pari tuntia vierähti opastaessa pieniä kalastajanalkuja perhokalastuksen saloihin. Käytiin ensin hieman treenaamassa heittoa ja sitten käytiin kokeilemassa väsytystä perhovavan kanssa kala-altaalla. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei kyllä puuttunut.

Omasta kalastuksesta jäi parhaiten mieleen lähes paleltuneet sormet. Oli nimittäin kylmä tuuli. Pinta-aktiivisuutta ei nimeksikään, mutta jotain kuitenkin saatiin. Omat parhaat tärpit oli 37-38 cm harjus pinnasta ja 51-52 cm taimen pinnan alta. Taimenesta saatiin kuviakin, katsotaan josko saataisiin tänne näytille. Ei ollut kyllä Äyskosken parhaimmistoa tuo kala, eväleikatut istarit kun ovat olleet enemmän näiden muiden korttikoskien ongelma viime aikoina.

Uusia perhoja testiin

Tuli käytyä 30.9. kokeilemassa muutamia uusia perhomalleja Havulammella. En ollut paikalla aiemmin käynyt mutta juttuja melkoisista saaliista olin kyllä kuullut.

Mentiin Hiltusen Jyrkin kanssa aamusta lammelle ja oltiinkin toisena autona ensimmäisinä paikalla. Toivomuksena vähän olikin ettei mitään kauheaa ryntäystä tulisi, olisi enemmän tilaa heitellä.

Aloitin slow intermediate siimalla ja kolmella perholla. Yksi oli vanha tuttu booby, muut kaksi uutuuksia omassa kalastuksessani. Alussa näytti siltä ettei päivästä tulisi mitään kauheaa mättöä, sillä ensimmäinen kala tuli ehkä vartin kalastuksen jälkeen. Ja se tuli juuri toisella näistä uutuuksista! Hyvä avaus. Päivä jatkui samoissa merkeissä, vaihtelin jonkin verran näitä uusia perhoja perukkeessa ja siimankin vaihdoin puolivälissä päivää kelluvaksi. Kaloja tuli osalla näistä uusista perhoista hyvin, osalla ei mitään. Se kertoo hieman suuntaa mitä ensi kaudeksi tulee rasioihin ilmestymään ja mitä ei. Yhtään testattua perhoa en vielä lopullisesti hylännyt, niitä pitää vielä koeuitella tarkemmin jatkossa.

Päivän lopuksi kuvattiin vielä pari videota tapahtumista, ne löytyy pk.netistä.

Kala ylös
Piuhat poikki

Perhoista en (vielä) sano mitään, ei yhden yli-istutetulla lammella suoritetun testin perusteella voi vetää liian suuria johtopäätöksiä. Perhoista ilmestyy ensi kauden aikana kuvat mikäli ne vielä kesällä pyytävät kalaa edes lähelle samaan malliin!

Kisakausi paketissa ja uusi tulossa!

Vasta on saatu kisakausi purkkiin ja vieläpä onnistuneesti, niin silti (tai sen vuoksi) alkaa valmistautuminen tulevaan kauteen 2008.

Talven aikana pitää yrittää pikkuhiljaa kerryttää rasioihin sieltä kesän aikana kadonneet perhot, tehdä nippu uusia malleja kokeiltavaksi ja miettiä mitä varustepäivityksiä tarvitaan. Isonkaan perhomäärän sitominen ei tunnu raskaalta kun sen jakaa talven ajalle. Viime kevättalven uurastuksen tuloksena kesän reissuilla jäi enemmän aikaa itse kalastukselle kun perhot oli jo sidottu. Lisäksi nyt on muutama idea hautumassa mielessä, niitäkin pitää vielä jalostaa ja ennenkaikkea testata käytännössä jossain vaiheessa, ehkäpä jo tänä syksynä jollain pikkureissulla?

Kevättalvella on toki tulossa vuoden ehdoton kohokohta, MM-reissu Uuteen Seelantiin! Kuvien ja juttujen perusteella paikat joissa tulemme kalastamaan ovat aivan ehdotonta kärkikaartia maailman kalapaikkojen joukossa. Sinne en ole vielä oikeastaan perhoja aloittanut sitomaan kun juttuja pyörii missä kerrotaan tullin takavarikoivan perhot. Siinä olisikin miettiminen kun talven ajan pyörittelisi perhoja kotona ja sitten tulli veisi ne juuri kun olet päässyt koneesta maihin.

Kisasivut: Perhokalastuksen MM 2008 Rotorua, Uusi Seelanti

Kilpailu jakso jaksolta

Arpa heitti D-ryhmään, jonka oli määrä kalastaa ensin Iso-Valkeisella ja sitten siirtyä sunnuntaiksi Äyskoskelle kalastamaan C-ryhmän peesissä.

1. jakso 9:00-11:00

Venekaveriksi tuli Viljasen Leo ja sovittiin että minä soudan ja Leo hoitelee liitoankkuria. Lopulta laitettiin kuitenkin kaksi ankkuria kovahkon tuulen vuoksi, mutta ne kyllä enemmän haittasivat toisiaan kuin hidastivat venettä. Jakson ainoana tapahtumana itselläni kävi yksi kala nykäisemässä mutta ei tarttunut. Leo saalisti yhden kirjolohen. Vaihdoin jakson loppupuolella lasisiiman kolmosuppoavaksi ja se oli piristävä veto ainakin heittämiseen, lasisiima oli järkyttävässä mytyssä koko ajan. Jaksolta ei tullut hirmuisia saaliita, toinen ryhmä voitettiin yhdellä ja toinen kahdella kalalla.

2. jakso 13:00-15:00

Tällä kertaa Hytösen Harrin kanssa veneeseen ja päätettiin mennä samoille seuduille kuin äskeisellä jaksolla, eli lähtörannasta vasemmalle uimarannan lippusiiman edustalle. Jatkoin tuolla kolmosuppoavalla ja pikkutien varresta tulee ensin yksi kala oranssimustalla fritzillä, kohta toinen Woofter Boobyllä ja lopussa saan vielä yhden laiturin edestä tuolla Woofterilla. Kolme kalaa ja jaksovoitto!


3. jakso 17:00-19:00

Jaksolle lähti venekaveriksi seurakaveri Lähteenmäen Martti, joka hyppäsi soutajan paikalle. Lähdimme sillä ajatuksella että jäädään ensin laiturin edustalle ja siitä sitten muualle jos ei kalaa kuulu. No kun näytti siltä että lippusiiman vierusta jää tyhjäksi niin menimmekin sitten sinne. Lopulta siellä aloitti kolme venettä. Alusta meni monen monta driftiä ennenkuin ensimmäinen kala tuli ylös saakka. Siihen asti oli ollut seuraamisia, pikkuisia tärppejä ja vetoja useampiakin molemmilla. Kala otti kolmosuppoavalla siimalla heitettyyn pieneen oliiviin kuulapääleechiin. Toinen kala otti samoilta paikoilta pikkutien varresta samalla siimalla heitettyyn Woofter Boobyyn. Kaksi kalaa ja jaksolta sijoitukseksi 2.

Illalla selviää, että joelta on tullut hurjia saaliita, jaksovoittoon on usein tarvittu toistakymmentä kalaa. Sijoitukseni on ekan päivän jälkeen yhdeksäs, kuusi pistettä johtavaa Auramaan Kallea perässä. Järviporukasta sijoitukseni oli kärjen tuntumassa (olisiko ollut toinen/kolmas), Jarkolla oli neljä pistettä vähemmän.




4. jakso 09:15-11:00

Pooli oli Äyskoskella numero seiska, sijainti Lodgen puolella rantaa ja kävelysillan alapuolisesta saaresta parikymmentä metriä ylävirtaan sekä aivan alaosan toisen puolen kivivallista viitisenkymmentä metriä ylävirtaan. Jarkko sai samasta poolista juuri aiemmin viisi kalaa, joten odotukset olivat korkealla. Aloitin heittämään pintureilla sillä seurauksella, että parin heiton jälkeen tarttui pikkutaimen joka sitten sotki sivuperukkeen ja jouduin laittamaan perukkeen uusiksi. No, koitetaas uusiksi. Pieniä taimenia tulee lisää jokunen, joukossa yksi n. 35 cm. Sitten päävirran laidasta poolin yläosasta tulee avausharri pienellä caddiksellä. Kalasta pintureilla ensimmäisen tunnin ja saan vielä toisen harrin joka on kolmenkympin kieppeillä. Sitten vaihtuu vermeet ja lähden heittämään parilla larvalla ja yhdellä nymfillä. Saan vielä kaksi kalaa kunnes vaihdan yläperhoksi caddiksen. Lopussa tulee vielä larvalla 37cm harri. Lopputulos viisi kalaa ja jaksosijoitus 2.


5. jakso 13:45-15:30

Pooli on numero kolmonen, jonka yläraja on patolan suvannon loppuliu'ussa ja alaraja kävelysillasta kymmenisen metriä ylävirtaan, lodgen puolella jokea. Katselen sillalta C-ryhmän kalastusta ja huomaan ettei kalastaja kalasta ollenkaan aivan alinta osaa poolista. Aivan jakson loppuhetkillä alkaa kalaa käymään pinnassa todella runsaasti ja pääskysetkin syövät jotain hyönteistä innokkaasti veden päältä. Poolista on aiemmin tullut tälle päivälle 2, 0 ja 1 kala. Aloitan pintureilla aivan alarajalta, ja muutaman heiton jälkeen nousee caddikseen 38 harri, alkoipa hyvin! Sitten kalaa tulee aina silloin tällöin ylös, tapahtumia on lähes koko ajan. Kalaa käy pinnassa reippaasti, pinnalla näkyy todella pieniä tummanharmaita päivänkorentoja. Kalat saan pääasiassa caddiksellä ja cdc:llä. Jakson loppupuolella vaihdan pintatoiminnan rauhoituttua larvoihin ja saan vielä yhden hyvänkokoisen harrin larvalla. Kaloja yhteensä 8, jaksovoitto! Merkillepantavaa oli mielestäni kalojen suuri keskikoko, lähes kaikki pyörivät siinä neljänkympin molemmin puolin, suurin oli 43cm.


6. jakso 18:15-20:00

Pooli on numeroltaan ysi, ensimmäisenä kalastamani seiskan alarajasta järvelle. Pooli on etukäteen ajateltuna loistava, kesän kaikilla reissuilla juuri tuosta tuli eniten ja isoimpia harjuksia. Leväsen Jukka jäi edellisellä jaksolla kalatta poolista, joten varuillaan piti olla. Aloitin jälleen pintaperhoilla, ja parin minuutin jälkeen kiikutin ekan kalan mittaan. Kala on mitallinen! Nyt siis oli vielä saumoja johonkin sijoitukseen, nyt vielä loppu täysillä. Kalastan poolin läpi ja aivan hetki ennen välineiden vaihtoa saan vielä toisen harrin pinturilla. Vaihdan välineitä ja lähden vielä tavoittelemaan lisää kaloja. Kymmenkunta minuuttia ennen loppua saan oranssikuulaisella hares earilla kolmannen mittaharjuksen. Mitattaessa valvoja tulee kertoneeksi, että kuulopuheiden mukaan minulle riittäisi seitsemäs sija jaksolta niin saisin hopeaa. Pakka hajoaa aivan täysin, selviän hädin tuskin takaisin kalaan! Loppu menee pari pikkutaimenta onkiessa, ei mitattavaa. Kolme kalaa ja jaksosijoitus neljäs.


Kävelen hieman sekaisissa fiiliksissä takaisin hotellille, siellä tulee Vainion Mika onnittelemaan ja kohta muutama muukin. Ovat kuulemma laskeneet että sijoitun mukavasti! Äkkiä kamat pois päältä ja suihkun kautta jännittämään tuloksia. Jarkko on jo varmistanut mestaruutensa, seuraavat sijat pitää vielä laskea.

Lopulta excelissä seisoo nimeni kakkosena ja helpotus valtaa mielen, enää jännittää miten käy joukkuepaikan. Omat rankingpisteeni eivät olleet oikein parhaat mahdolliset että olisin osannut joukkuepaikkaa odotella, mutta viidenneksi kalastajaksi ensi vuoden kisoihin ne riittävät, ja marginaali seuraavaan on niinkin paljon kuin 29 pistettä!

Hopeaa!

Raportti Sm-finaalista seuraa myöhemmin, tässä kuitenkin tulokset muutaman ensimmäisen osalta:

1. Suominen Jarkko
2. Pirkkalainen Janne
3. Vappula Antti
4. Jaakkola Ville-Antti
5. Rosenström Juhani
6. Lappalainen Tuomas
7. Auramaa Kalle

Järjestäjälle lähtee kiitokset hyvin järkätyistä kisoista, tulosten laskenta tosin vähän viivästyi suunnitellusta, mutta se taisi johtua siitä että kalaa tuli niin hyvin...

Onnittelut myös kaikille kilpakumppaneille tiukasta kisasta, erityiset onnittelut Jarkolle: tulihan se sieltä!!!

Larvoja, nymfejä, streamereita...

Noita kaikkia on tullut nyt väännettyä rasioihin. Pääasiassa omia vanhoja suosikkeja, joukossa myös kesäkuussa Simojoen varrella nähtyjä ottipelejä. Eihän niissäkään toki mitään ihmeellistä ole, tuovat kuitenkin uuden ilmeen rasiaan ja saattavatpa parhaassa tilanteessa pelastaa jonkun kalattoman reissunkin.

Kohta pitäisi tulla myös satsi Hanakin Competition Hookseja, joten niiden varalle on vielä jätettävä osa paukuista ja rasiapinta-alasta. Varmaan tulee uudenmallisiin koukkuihin jonkin verran kiedottua samojakin perhoja mitä nyt jo löytyy. Liika valikoima kun saa ainakin itsellä aikaan sen, ettei kalassa ollessa kyetä tiukoissa paikoissa löytämään valtavan massan seasta sitä oikeaa perhoa riittävän nopeasti. Joten pitää yrittää keskittyä niihin sidoksiin jotka on jo kertaalleen (tai useampaankin) hyväksi havaittu ja tehdä vain muutamia uutuuksia. Rasian saa kuitenkin täyteen kun vaihtelee koukkukokoja ahkerasti.

Karsinnat 2007 paketissa

Karsintakisat on paketissa ja ei kuin sanoa että menipä tiukalle! Lopullinen sijoitus finaaliin menijöiden joukosta 34, kun 40 pääsee mukaan. Eipä jäänyt liikaa varaa.

Ranking-sijoitus 30, eli se tuli vielä muutaman pykälän alaspäin myöskin. No eipä mitään, finaalissa yksi sijoitus on arvoltaan 150 pistettä, joten kärkeen on matkaa viisi sijoitusta. Siis tarvitsee sijoittua vain viisi sijaa paremmin kuin karsintojen paras, niin on jo paremmissa pisteissä.

Kävin muuten eilen muutaman tunnin kalassakin, tällä kertaa Survosenkoskella. Kalaa oli ja sitä myös tuli ihan kohtuudella. Tankkiauton jälkiä ei tosin näkynyt, enkä niitä juuri kaivannutkaan. Kaloja tuli pääasiassa larvoilla, mutta myös pintureilla. Sain saaliiksi pari kirjolohta, pari taimenta ja nipun harjuksia. Suurin taimen oli 51 cm, todella lihava kaveri joka tämähti larvaan. Vähän harmitti kun haavi unohtui kotiin ja osa kaloista piti väsyttää puolikuolleeksi ennenkuin sain ne irroitettua. Dry-Dropper-Dropper pelitti siis loistavasti, kalastin kyseisellä menetelmällä koko nelituntisen minkä koskella vietin. Tulipahan testattua ranskalaisilta saamiani perhomalleja samalla, hyvin otti kalat niihinkin...

Tulevia sääntömuutoksia

http://www.perhokalastajat.net/keskustelu/viewtopic.php?t=13639

Linkissä on keskustelua uusista säännöistä, jotka tullevat Suomeenkin viimeistään parin-kolmen vuoden kuluttua. Kiinnostava on ainakin tuo koukkusääntö, jonka mukaan vain valmiiksi väkäsettömien koukkujen käyttö sallitaan.

Kun tiedetään Suomen kauppojen valikoimat väkäsettömien osalta tällä hetkellä, voinee veikata jonkinlaista markkinarakoa hyville väkäsettömille. Googlasin tuossa aikani kuluksi vähän millaisia väkäsettömiä koukkuja löytyy, joskin laihoin tuloksin. Tsekeistä löytyy useampikin valmistaja, joista kahdella (?) on verkkosivut. Muuten löytyi aika heikosti mitään valmistajia tai muuta, lähinnä oli näiden isojen valmistajien (Tiemco, Kamasan, Partridge) muutamat väkäsettömät mallit.

Knapek
Hanak

Knapekkia olen kokeillut jo parin kauden ajan, hanakkia tilasin vasta tälle kaudelle. Hanakista kokemukset vielä niin laihat ettei niistä sen enempää. Knapekista kokemukset hieman ristiriitaisia, osa koukuista järkyttävän hyviä, osa taas täysin käyttökelvottomia.

Ongelmia on mm. kestävyydessä, taivutuksessa ja laadussa. Osa koukuista katkeaa sormilla kevyesti vääntämällä, osa vain vääntyy mutta vasta ankarasti voimaa käytettäessä. Joistain koukuista on silmukka auki tai se puuttuu kokonaan. Hanakissa lyhyiden kokemusten mukaan taivutuksen osalta vastaavia ongelmia, osa silmukoista on auki.

Suomisen Jarkolla oli joskus pinturikoukkuja japanista, valmiiksi väkäsettömiä, jotka vaikuttivat käsissä pyöritellessä loistavilta. Pitänee metsästää valmistaja/jälleenmyyjä ja katsastaa koko valikoima.

Ranskalaisten tekniikoista

Nyt kun en ole vielä ehtinyt kokeilemaan ranskalaisten käyttämiä tekniikoita sen enempää, meinasin vähän valottaa heidän käyttämiään systeemejä. Muutaman päivän aikana ei toki ihmeitä ehtinyt nähdä, mutta jotain sentään. Ja kalastivathan he koko ajan samoja vesiä joita suomalaiset tahkoavat läpi kauden, joten toivotaan että jotain uutta tuli omaankin kalastukseen.

Laittamatta näitä sen enempää järjestykseen, heidän menestyksensä viime vuosina perustuu mielestäni täysin kovaan työhön ja tarkkoihin rutiineihin sekä osaltaan omanlaiseen tekniikkaansa.

Kova työ näkyi kisan aikana muun muassa siinä, ettei liian painavalla/kevyellä perholla heitetty kuin pari heittoa ja se vaihdettiin sopivaan. Tämä siinäkin tapauksessa, että kalastettava kohta oli pieni, vaikka vain viiden heiton kokoinen. Sopivan painoisella perholla heitettiin nuo muutamat heitot valittuun kohtaan ja siirryttiin eteenpäin. Jos seuraava alue oli taas liian matala/syvä, vaihdettiin perhoa sen enempää miettimättä heti. Perhot siis kulkivat koko ajan oikealla syvyydellä.

Toinen juttu oli rutiini. Rutiini näkyi kaikessa toiminnassa, alkaen varusteiden kasaamisesta ja päättyen kalan haavimiseen. Kaikkea oli harjoiteltu ja paljon. Heitot lähtivät napakasti eikä turhia valeheittoja tehty, eli perhot olivat kalojen valtakunnassa maksimiajan.

Tekniikkapuolella olin törmännyt tähän heidän omaan nymfi-nymfi-pinturi yhdistelmäänsä jo aiemmin Ruotsin mm-kisoissa 2001. Siellä oli vesi vähissä ja myös tuo pinturi toimi siellä loistavasti, nyt oli vettä enemmän ja kalastus haastavampaa. Pääosin käytettiinkin nyt kahta nymfiä, joissa ei sinänsä mitään ihmeellistä. Peruke rakentui lyhyestä kartiosta, alkaen jostain 0.45mm aina 0.25 saakka, jonka jälkeen oli pätkät erivärisiä kirkkaita monofiilejä. Esim. fluorikeltainen ja punainen oli paljon käytettyjä. Nämä toimivat vähän kuten indikaattorit, mutta niitä kannateltiin pinnan yllä. Viimeinen pätkä oli 0.16-0.12mm, johon perhot tulivat kiinni. Ei siis mitään ihan kauhean paksua.

Katsotaan nyt miten alkaa harjusta nousta kun pääsee soveltamaan omia vanhoja tekniikoita näihin uusiin opittuihin. Samoin perhoja tuli jonkin verran uusia, mutta näissä ei mitään niin ihmeitä ollut. Perhoista voisin jossain vaiheessa laitella kuvia, kunhan saan niitä kuvailtua ja vähän kokeiltuakin!

Tuloksia MM-kilpailuista

Perhokalastuksen MM-kisat 2007 pidetty ja tulokset selvillä. Oma veikkaukseni meni aivan oikein:

1. Ranska 179 pistettä
2. Tsekki 231
3. Suomi 249

4. Portugali
5. Espanja

Henkilökohtaisella puolella Puola korjasi voiton, toiseksi kalasti Ranskan edustaja (Eric Lelouvier) ja kolmanneksi Tsekin kalastaja. Muut ranskalaiset olivat sijoilla 4, 5, 6 ja 93. Ranskan varmuus on kyllä aivan mykistävää! 2000-luvulla ei oikeastaan yksikään joukkue ole pystynyt vakavasti haastamaan Ranskaa. Tuo yhden kilpailijan jääminen sijalle 93 kertoo vain siitä, että poolit olivat erittäin epätasaiset. Ranskan joukkueessa ei nimittäin ole kalastajia jotka sijoittuvat sijalle 93, piste.

Kävin sunnuntaina Ruokosen Timon kanssa katsomassa Yann Calerin kalastusta Ranuan kakkossektorilla ja olihan siinä valvojakin ihmeissään Yannin taidoista. Perhon vaihtoja myöten jokainen liike oli harjoiteltu, yhtään turhaa liikettä ei tehty.

Jospa tuolta jotain olisi jäänyt mieleen jota voisi ja osaisi hyödyntää omissa tulevissa kilpailuissa. Laitan myöhemmin kuvia noista harjoituksista ja kilpailuista kunhan saan aikaiseksi.

Onnittelut vielä Suomen loistavalle joukkueelle hyvästä suorituksesta, kotikenttä ei ole helpoin paikka pelata!

Pitkäkoski tulokset

Omalta osalta siis karsintaruletti näillä näkymin paketissa. Muita kisoja ei ole kalenteriin merkattu eikä nimeä löydy listoilta loppuihin kisoihin.

Pitkäkoskelta tuli vähän apua rankingia varten, sijoitus viides ja pisteitä 1579, parannusta siis 139, jee. Neljän kisan jälkeen saldo näyttää sijoituksia 14/32, 8/25, 3/16 ja 5/19, kaksi parasta yhteensä 3329. Parin kisan tuloksia viime viikonlopulta odotellaan vielä, mutta finaalipaikkaa ei enää tarvinne jännittää. Vielä linkki tulosseurantaan tässä.


Olin ennen kisaa neljä päivää oppaana Ranskan maajoukkueella Simojoen alueella, sieltä ajelin sitten yötä vasten Pitkäkoskelle ja otin muutaman tunnin unta auton takapenkillä. Kisassa oli kisakalojen joukossa uusi tuttavuus, säyne, jota koskesta piti löytymän mukavasti. Itsellä ei säyneestä muutamaa sattumakalaa lukuunottamatta kokemusta, paikallisilla tuntui olevan senkin edestä.

Arpa heitti A-ryhmään ja ekaksi pooliksi ennakkoon kovan tuntuisen ykkösen kosken niskalta. No, totuus oli karumpi ja puolitoista tuntia myöhemmin oli blankit kortissa ja mieli matalalla. Vastapuolella kaveri sai kakkospoolista viisi säynettä, oli aikamoista katsottavaa samaan aikaan kun itsellä söi vain hauki ja ahvenet. Alempaa oli tullut myös kirjolohta ja taimenta, paras tulos taisi olla kuitenkin tuo viisi säynettä.

Tokalla jaksolla oli poolina numero 8, ennakkoon taas hyvä ja oli siitä jotain jo tullutkin. Ei muuta kuin yrittämään ja 45 minsaa hiljaista, ainoastaan yksi alamittainen säyne (alamitta 30 cm) ja taimen (n. 43 cm) selästä kiinni. Sitten vaihdoin settiä ja aloin kalastaa erittäin lyhyellä siimalla ja ylävirtaan leecheillä. Muutama heitto ja taimen kiinni. Hetki väsytystä ja haavi heilahti, 43 cm, jes! Kala takaisin ja seuraava heitto samaan kohtaan, heti kala kiinni! Väsytys ja mitta näyttää 46 cm. Hetken päästä tulee vielä 33 cm säyne ja loppuajasta ei kuulu enää mitään. Jaksovoitto.

Kolmannella jaksolla poolina 5, vastapuolella kasia. Aloitan tällä kertaa viime jaksosta viisastuneena larvastamaan leecheillä, ja reilun vartin päästä tulee taimen haaviin saakka, 43 cm. Loppujaksolla on vielä kaksi tärppiä jotka kuitenkin jäävätkin tärpeiksi. Sijoitus jaksolta kolmas, yhteispisteet siis 14 kolmelta jaksolta.

Edelle kiri muutama kalastaja, mutta positiivista oli joukkuekisan voitto yhdessä neljänneksi sijoittuneen Kivimäen Villen kanssa. Samalla kävi niin, että kuitattiin koko cupin joukkuevoitto ekan kisan kolmosen ja tämän voiton turvin! Oma sijoitukseni cupissa oli lopulta neljäs.

Opastamaan

Huomenna lähtee auton nokka kohti Kemiä, jossa tapaan Ranskan tämän vuoden maajoukkueen. Sitten kierretään neljä päivää jokia ja järviä harjoittelumielessä. Ranska on Suomen ja Tsekin ohella yksi vahvoista mestariehdokkaista, ja "omaa" joukkuettahan pitää toki kannustaa! Joten Ranskalaisille avaan omat perhorasiani ja kerron kaiken mitä suinkin ymmärtävät kysyä ja minä muistan kertoa koskien Suomen kalastusta.

Oma veikkaukseni kärkikolmikosta:

1. Ranska
2. Tsekki
3. Suomi

Suomella on ehkä vähän liikaa paineita kotikisoihin, siksi vasta kolmantena listalla. Toivon tietenkin täysillä olevani väärässä ja Suomen voittavan, mutta en uskaltaisi rahojani laittaa likoon Suomen puolesta.

Tuli tehtyä tuohon tulospalveluunkin vähän uusia ominaisuuksia jotka ainakin itsestä tuntuvat kohtuu käytännöllisiltä. Nykyään saa kilpailijan nimestä klikattua kyseisen kilpailijan kuluvan kauden suoritukset graafina esille, siitä selviää palkkikuvana millaista jälkeä kilpailija on tahkonnut. Toinen uusi juttu on keskiarvo-sarake, josta selviää kilpailijan keskiarvopisteet, tämä ei tietysti kerro ihan koko totuutta koska keskiarvohan on 2000 jos on käynyt ja voittanut vaan yhden kisan. Eiköhän tätäkin kuitenkin joku lueskele. Kolmas selkeä lisäys on uusi valinta vetovalikkoon, siitä näkee - epävirallisesti toki - tämänhetkisen tilanteen rankingissa. Oma sijoitukseni sillä listalla on tällä hetkellä 18. Finaaliin pääsijöiden listalla olen sijalla 22, menee jännäksi.

Yritän laitella Ranskan joukkueen kuulumisia jossain vaiheessa tänne esille, heidän perhojaan en toki paljasta ainakaan ennen kisoja. Yritän kuitenkin saada jonkinlaisen kattauksen julkaistavaksi sitten kisojen jälkeen, pysykää kuulolla.

Suuri Kangaslampi tulokset

Paranee paranee.

Alkaa tulokset parantua kauden edetessä, alkuun 14, sitten 8 ja nyt... kolmas! Kilpailut pidettiin Riistaveden Suurella Kangaslammella ja kilpailijoita ilmaantui paikalle 16. Kalaa oli istutettu 21.5.2007.

Arvonta heitti minut B-ryhmään, joten kiire loppui aamulla arvonnan jälkeen. Oli aikaa säätää välineitä ja miettiä aloituspaikkaa ja taktiikkaa. A-ryhmän kalastustakin tuli käytyä katsomassa ja siellä katsottavaa riitti! Ekan vartin aikana kolme lähintä venettä sai lähtörannasta vasemmalle olevasta lahdesta toistakymmentä kirjolohta. Välillä oli kolmekin kalaa samaan aikaan kiinni.

Oman kalastukseni aloitin venekaverin kanssa samasta lahdesta, ja alle puoli tuntia aloituksesta haavitsin ekan kalan. Kirjolohi otti fritziin kolmosuppoavalla siimalla tarjoiltuna. Enempää ei sitten kuulunutkaan meidän veneeseen, mutta rannassa sain kuitenkin kuulla että kalalla irtosi jaksosta kolmossija!

Tokalla B-ryhmän jaksolla syönti oli jo aika heikkoa, vain neljä onnistui saamaan kalaa. Olin onneksi yksi kalansaajista, tällä kertaa sain kirjolohen samalla perholla mutta lähtörannasta katsoen vastarannalta. Siimana oli myöskin sama kolmosuppoava. Harmillista oli se, että tuo kala tuli tuplatärpistä, toinen kala katkoi keskimmäisen sivuperukkeen ja meni mustan leechin kanssa menojaan. Taas kolmonen jaksolta.

Kaksi ekaa kalaa:



B-ryhmän viimeinen jakso oli 19:00-20:30 ja melkein olisi kalaa saatava jotta sijoitus nousisi. Tässä vaiheessa oli neljäntenä, mutta tilanne voisi vielä keikahtaa mihin päin vaan. Jakson alkupuolella oli ensin yksi veto, joka ei tarttunut ja sitten seuraavalla heitolla samasta paikasta kirjolohi coral-värisellä boobyllä! Loppujakson piteli hiljaista, mutta taas tuli jaksosta kolmonen sijoitukseksi.

Pisteitä kasassa tällä hetkellä siis 3190, nyt vaan jännätään riittääkö finaaliin. Sijoitus on listalla tällä hetkellä 18, ja kisoja jäljellä 10. Käydään vielä Pitkäkosken kisat (10.6) ja katsotaan mikä on lopullinen pistesaldo. Sitä ennen onkin Ranskan maajoukkueen opastukset Simon liepeillä, neljä päivää alkaen 6.6. Pisteethän tulevat tarpeeseen joka tapauksessa myöhemminkin, pelkkää finaalia ei parane ajatella. Ranking on käytössä ja jokainen saavutettu piste tietää etua jatkossa.

Vika kala:

Lisäilin puuttuneet kuvat ottiperhoista kisajuttujen yhteyteen

...ja kuten huomaatte, en ole mikään valokuvaaja! Nooh, ehkä noista selviää se mikä on tarpeen.

Back to the basics: lenkkisolmu jälleen sallittujen listalle!

Tiedote: http://www.perhokalastajat.net/keskustelu/viewtopic.php?t=13102

Eli tais viime syksyn mm-kisajärjestäjät kehittää ihan omia sääntöjään, FIPS onneksi tarkensi sääntöä ja Suomessakin voidaan palata käyttämään lenkkisolmua perhon kiinnitykseen.

Kävin muuten eilen oikomassa kspk:n lammella hiukan siimoja. Järvitekniikoista oli käytössä kaksi täysin erilaista, toinen antoi blankit tunnin yrityksestä, toinen seitsemän kirjolohta (jopa yhden tuplatärpin!). Ei tarvitse kauaa miettiä kumpi lähtee käyttöön viikonlopun kisassa...

Riistavesi odottaa

Jälleen tulevana sunnuntaina (27.5) on kisat luvassa, tällä kertaa Suurella Kangaslammella Riistavedellä. Viime vuonna oli lammella ekat karsintakisat ja nyt hyvien kokemusten saattelemana pidetään toiset.

Oma sijoitus jäi viime vuonna vaatimattomaksi, sain parilta jaksolta kalaa, mutta sijoitus oli silti viimeisten joukossa. Syynä tuohon oli ekan jakson kehno tuuri, sain kalan mutta niin saivat muutkin ja omani oli koko joukon pienin joten sama tulos olisi tullut vaikken olisi saanut kalan päätäkään koko jaksolta. Harvoin on tarvinnut järvikisassa olla maksimipisteissä kalan saatuaan, no onpahan sekin tullut nähtyä.

Edellisistä kisoista (Iso-Valkeinen ja Julkujärvi) jäi sopivasti nälkää järvikisoja ajatellen, katsotaan sitten mihin se riittää. Perhoja ei juurikaan tarvitse lisää sitoa, nykyinen valikoima lähes riittää. Pari täydennystä vielä ja sitten muut välineet iskuun.

Vihdoin oli päivitetty loputkin tulokset helatorstain kisoista tulospalveluun, oma sijoitus kuuden kisan jälkeen 16 ja sillä ei vielä finaalipaikka irtoa. Viime vuoden tulosten perusteella laaditusta pistetaulukosta voi päätellä, että tänä vuonna tarvitaan sellaiset 2800-3000 pistettä jotta finaalipaikka irtoaa varmuudella. Viime vuonna sijalle 40. sijoittunut kilpailija (kahden parhaan kisan yhteistuloksen perusteella) sai 2643 pinnaa, ja kun tänä vuonna on vähemmän hakijoita ja enemmän kisoja niin määrä noussee tänä vuonna jonkin verran vuoden takaisesta. Myös se toki vaikuttaa, että tänä vuonna hakijat hakivat useampaan kisaan joten muutamat varmaan saavat useita sijoituksia kärjestä kuten ovat jo saaneetkin (mm. Tommi Hakala, sijat 2 ja 6 tähän mennessä, Virtanen Jyri, sijat 5 ja 3).

Katsotaan listaa uudelleen ensi viikolla kun viikonlopun kolme koitosta on takana, veikkaan että lista elää ja reilusti!

Ei kulje niin ei kulje

Julkujärven kisat takana ja taas pieni pettymys raastaa mielessä. Kalaa saatiin kisoissa hyvin ja järjestelytkin pelasivat paria virheellistä poolilappua lukuunottamatta hyvin. 25 kilpailijasta 20 sai kalaa.

1. jaksolla aloitin kalastuksen poolista 18 vitosuppoavalla siimalla ja booby-nymfi-booby -yhdistelmällä sillä seurauksella, että hieman viiden minuutin jälkeen mittautin ekan kalan. Sitten 40 minuutin kohdalla kiireesti seuraavalle poolille (numero 2), josta ei tullut edes sitä kuuluisaa vetoa. Kolmas poolini tässä jaksossa oli 11, josta kymmenisen minuuttia ennen loppuvihellystä sain jakson toisen kalani samalla setillä kuin ekasta poolista. Ensimmäinen kala otti oranssiin boobyyn, toinen mustaan. Kokeilin kaikissa pooleissa myös muita virityksiä, mm. intermediate-siimalla heitettyjä leechejä ja nymfejä. Sijoitus jaksolla 4. Jaksolta jäi mieleen erityisesti jalkojen juuressa pyörineet kalat, ne vain uivat rantaa pitkin eivätkä kiinnostuneet niille tarjotuista perhoista.

2. jaksolla aloitin syönnin jälkeen poolista numero14, ja tästä ei tullut mitään. Toinen pooli oli numero 23, joka oli myös aivan yhtä hiljainen vaikka kokeilin erilaisia siimoja ja vaihtelin perhoja. Kolmas pooli oli numero seiska aivan järven perällä, siitä tuli kymmenen minuuttia ennen loppua tanakka kirjolohi taas mustalla boobyllä. Siimana vitosuppoava ja muina perhoina litkassa oli nymfi keskellä ja toinen booby yläperhona. Tällä kalalla irtosi jakson kuudes sija.

3. jaksolla aloituspooli oli 15, tästä tuli muutaman heiton jälkeen tanakka otti, mutta kala ei tarttunut. Koukkujen tarkistus ja ehjiähän ne oli, voi perhana! Toinen pooli oli 24, tästä ei tullut edes otteja. Kolmas ja kisan päättävä pooli oli numero 8. Aloitin heittämään intterillä ja kolmella leechillä (musta, musta, ja oranssi blob) ja muutaman heiton jälkeen tuntui tukeva otti, ei taaskaan tarttunut! Koukut taas huipputerävät, ei vaan tartu. Aivan jakson lopussa ui rantaa pitkin yksi kirjolohi joka ei välittänyt yhtään sille tarjotuista perhoista. Blankit siis tästä.

Sijoitus kisassa jaksosijoituksilla 4, 6 ja 25 oli lopulta 8, eli sijoituspisteitä karttui tilille 1440. Ei aivan surkea, mutta ei aivan sitä mitä lähdettiin hakemaan. Toinen noista päätösjakson oteista ylös ja...

Jälkikäteen on hyvä miettiä mitä olisi pitänyt tehdä toisin. No ainakin se, että tuli taas kerran liikaa katseltua ja mietittyä muiden kalastusta, vaikka toisten kalastus ja kalansaaminen on viimeinen asia joka kisassa auttaa menestymään. Toisilta ei tekniikoita/perhoja kannata apinoida, itse hieman syyllistyin siihen ja jäi tämä ilmeisen toimiva "boobyillä läheltä pohjaa" tekniikka liian vähälle käytölle. Jossittelu on sitten helppoa!

Kuuden kisa jälkeinen pistetilanne

Ja vielä ottiperhot:

Julkujärvelle

Huomenna helatorstaina edessä Julkujärven karsintakisat. Kisassa kalastetaan Pirkanmaan PK:n lammella kirjolohta rannalta. Olen käynyt lammella tasan kerran, silloinkin tulos oli hyvästä yrityksestä huolimatta puhdas nolla. Kaksi kalaa kiinni ja molemmat irti.

Nyt yritetään parantaa edellistä sijoitusta Julkujärvellä ja myöskin edellisen karsinnan tulosta (14.). Tänä iltana tarkoitus käydä hiukan verestämässä rullausheittoa läheisellä rannalla, jotta ei huomenna jää ainakaan kauheasti heittopituudessa muille. Tunnettu tosiasia taitaa Julkujärvellä olla että mitä pidemmälle heittää, sitä paremmin saa kisan edetessä tärppejä. Kalat kuitenkin jonkin verran säikkyvät rannalta heittäjiä päivän aikana ja pakenevat heittokantaman äärirajoille.

Perhoja ei ole tullut sidottua lisää, tarkoitus on kalastaa suht samoilla perhoilla kuin Iso-Valkeisen kisassa, siellä ei hävikkiä juurikaan ollut. Lähdetään siis kalastamaan erivärisillä leecheillä ja nymfeillä vaihtelemalla uittonopeutta ja -syvyyttä.

Tuloksia Iso-Valkeisen kisasta

Kisat käyty eikä häävisti mennyt.

Lampi oli poikkeuksellisesti avattu yleisölle jo ennen kisoja, johtuen aikaisesta jäiden sulamisesta. No tämä kalastuspaine (tai jokin muu syy) oli saanut kalojen suut aika tiiviisti suppuun, eikä aikaisempien vuosien saaliilla päästy juhlimaan.

32 kalastajaa sai 25 kalaa, puolet kalastajista jäi kokonaan ilman saalista. Kalastus on juuri tälläistä. Juuri kun luulet tietäväsi kalojen sielunelämästä jotain, tulee reissu jossa mikään ei ole niin kuin ennen eikä mikään vanha juttu toimi kuten ennen. Näin kävi nytkin. Vanhat "hot-spotit" olivat melko kuolleita, kaloja tuli vähän sieltä täältä eikä mistään konsteista tuntunut olevan apua.

Omat kisani lyhyesti (kalastin A-ryhmässä):

1. jaksolla päätettiin venekaverin kanssa mennä aiempien vuosien tapaan moottoritien varteen, vanhoille ottipaikoille. Siinä sitten tunnin verran heitettiin erilaisia perhoja mutta ilman tapahtumia. Sitten viimeinen puoli tuntia lähellä laituria lahden suulla, ei tapahtumia. Kokeilin oranssia, mustaa, musta-vihreää ja harmaata leechiä/boobyä sekä erilaisia nymfejä ilman yhtäkään kalakontaktia. Kyllä veti hiljaiseksi. Muutamat tosin onnistuivat kalojakin saamaan, lähinnä yksikkökappaleita, joista ei voinut oikein päätellä mitään (ei selvää linjaa paikan/perhojen suhteen).

2. jaksolla vaihdettiin hieman paikkaa uuden venekaverin kanssa, kalastettiin motarin varren niemen edustaa läheltä ja kaukaa rannasta. Yksi epävarma otti, jonka ehkä kuitenkin tuomitsisin pohjaksi. Taas tuli heitettyä samoja perhoja, nyt värivalikoima hieman laajeni mutta tulos pysyi samana kuin ekalla jaksolla. Taas oli kuitenkin muutama onnistunut kaloja pettämään, sama linja kuitenkin jatkui, ei mitään selkeää "näin niitä kaloja saa" -meininkiä.

3. jaksolla mentiin aluksi tuon ekan jakson lahden suulle, sitten seuraavaan lahteen ja siitä vielä eteenpäin pikkutien varren rantaan. Heitin erilaisia settejä, mm. leechi-nymfi-nymfi, booby-nymfi-nymfi sekä booby-nymfi-booby joka sitten lopulta saikin yhden kirjolohen ottamaan. Ottipelinä musta valkosilmäinen booby ja siimana fast intermediate. Kala otti puolessa välissä heittoa. Tällä kalalla irtosi kolmossija jaksosta ja 14. sija koko kilpailussa.

Tasan puolet kilpailijoista onnistui saamaan vähintään yhden kalan. Sanottakoon aiempien vuosien saaliista mm. parin-kolmen vuoden takainen reilu 300 kalaa ja keskimääräinen saaliskin vuosien varrella varmaan jossain 60-80 välissä.

Koitan saada käytetyistä perhoista kuvia jossain vaiheessa, kuvia kilpailuista löytyy savon cupin omilta sivuilta (kunhan ne ehdin sinne laittaa) sekä ainakin savo pro teamin sivuilta. Itselläni ei ollut kameraa mukana itse kisassa, joten sieltä ei kuvamateriaalia ole tänne luvassa.

Perho jolla tuli tuo ainokainen:



Tässä vielä pari linkkiä tuloksiin, josta tarkemmat tulokset:


Savon perho cup
Perhokalastuksen sm-tulospalvelu

Karsintakalenteri selvillä

Vihdoinkin tipahti postiluukusta (tai no jo viime viikon puolella) odotettu kirje kesän karsinnoista. Laitoin hakemuksen viiteen kisaan joista neljään pääsin, jee. Tuohon yhteen sain varasijan 12, joka tarkoittaa suomeksi: ei mitään saumaa.

Neljästä kisasta kolme kalastetaan järvellä/lammella, joten järvikisakokemus karttuu rutkasti. Samalla voi hioa omia kisatekniikoita ja yrittää kehittyä. No, katsotaan nyt miten onnistuu, odotukset ainakin on korkealla.

Pari viikkoa ja sitten alkaa, siihen saakka vielä hieman perhorasioiden täyttelyä ja varusteiden säätöä.

Ai niin, perhomessut 2007 tuli ja meni. Kävin puhumassa kilpakalastuksesta, toivottavasti nekin vähäiset kuulijat joita oli, saivat jotain irti. Messuhankinnat jäi minimiin, taisin selvitä alle kahdella kympillä koko sunnuntaista.

Kausi avattu jäätävissä tunnelmissa

Kausi tuli avattua pääsiäisenä Äyskoskella. Kelit ei oikein suosineet, ilma taisi olla koko ajan pakkasella ja tuulikin huiteli keskimäärin varmaan jossain 5 m/s lukemissa. Harjuksia tuli jonkin verran mutta taimenet loistivat pääasiassa poissaolollaan. Parhaat tärpit taisivat olla mökissä katselluilla trout bum diaries -dvd:llä, joita tuli katseltua videotykin kautta kaksi dvd-levyllistä. Kankaana toimi ansiokkaasti sängyn valkoinen päiväpeite, joka hoiti tehtävänsä hienosti.

Perhoja tuli myös sidottua kesän kalastusta varten, tein nymfejä järvelle ja muutaman streamerin joelle. Enää ei välttämättä tarvitse kauaa istuskella sidontapenkin ääressä ennen kauden alkua, rasiat alkaa olla jo niin tukossa perhoista! Joitakin yksittäisiä parannuksia valikoimaan pitää vielä tehdä, sitten vain odotellaan mihin kisoihin arpa heitti.

Verkossa keskustellaan...

Vai pitäisikö sanoa, että verkossa keskustellaan taas. Jälleen kun kausi lähestyy niin keskustelut käyvät täydellä teholla. Kilpakalastajaa kiinnostava aihe on pknetissä tänä keväänä kauan puhuttu (ja kaivattu) rankingsysteemi, jolla toivottavasti tulevaisuudessa valitaan mm- ja em-kilpailuihin edustusjoukkueet.

Monenlaisia puheenvuoroja on käytetty, itsekin olen melko aktiivisesti ollut mukana keskustelussa. Olen täysin systeemin kannalla, samoin kuin suurin osa tähän saakka keskusteluun osallistuneista. Joukossa toki niitäkin jotka ehkä pitäisivät nykyisen mallin tai keksisivät toisenlaisen ratkaisun.

Listaan varmuudeksi tännekin joitakin asioita joiden pohjalta puollan rankingia.

1. Tasaisuus. Jos olet hyvä ja kykenet menestymään jatkuvasti esim. kuuden parhaan joukkoon SM-tasolla ja karsinnoissa, olet parempi kalastaja kuin kerran SM-tasolla toiseksi tullut. Kysymykseen "Miten keskiarvo voi olla parempi kuin huippuarvo?" vastaankin mielelläni kysymyksellä: Mitä todistaa hyvä tuuri? Vastaus: ei yhtään mitään. Kerran voi menestyä ja päästä mukaan mm-kilpailuun, mutta ollakseen hyvä myös rankingin pohjalta tehdyllä listalla, pitää menestyä jatkuvasti jotta pääsee mm-kilpailuun.

2. Tasapuolisuus. Jos jää yhdet kisat väliin, et ole välttämättä ulkona, koska pistekertymä ratkaisee, ei yksittäinen kilpailu. Kaikilla on välillä tilanteita, joiden takia ei pääse osallistumaan kilpailuihin vaikka kuinka haluaisi tai sattuu vaan niin huono pooli/päivä/keli/perho/tms. ettei kala syö.

3. Joukkueen sijoitus. MM-tasolta lähdetään ensisijaisesti hakemaan hyvää sijoitusta Suomen joukkueelle, ei niinkään henkilökohtaista kunniaa. Tämän päämäärän saavuttamiseksi pitää olla kauttaaltaan hyvä joukkue.

4. Ranking nostaa SM-kisan arvostusta. Arvostuksen luulisi nousevan, koska kaikki sijat ovat tavoittelemisen arvoisia eikä entisenlaista kuilua kolmannen ja neljännen sijan väliin pääse syntymään.

5. Useat menestyjämaat käyttävät jonkinlaisia sovellettuja rankinglistauksia ja muita joilla kilpailijat valitaan. Keskinkertaisissa maissa (kuten Suomi tällä hetkellä) joukkueet valitaan tuijottaen viimeisimpään tai pariin viimeisimpään kilpailuun.

Onhan noita kohtia muitakin, mutta tässä nyt jotain alkua. Nuo luetellutkaan eivät ole välttämättä missään tietyssä järjestyksessä.

Enää hetki kauden avaukseen

Kauden avaus tapahtuu toivottavasti puolentoista viikon päästä Äyskoskella. Siihen asti pitää vielä malttaa ja kietoa sopivan hetken tullen lisää syötävää kaloille. Verkkoon alkaa taas kasautua kuvamateriaalia ensimmäisistä kunnon sumarireissuista joissa on tullut julmetun kokoisia kaloja. On niitä aika tuskaista katsella ja miettiä että oma reissu on vasta niiiiiiin pitkän ajan päästä. Nooh, eiköhän sekin päivä vielä koita että saa pakata romut autoon ja lähteä kohti koskea.

Karsintojen ilmoittautumisrajakin lähestyy ja itse tulin ruksineeksi viisi kilpailua, katsotaan nyt mihin se arpa heittää. Toiveet on päästä mahdollisimman moneen mukaan, mutta kuten aina ennenkin, hakijoita on paljon suhteessa paikkoihin. Näin ainakin tiettyjen kisojen osalta.

Perhoja järvelle ja joelle

Eilen tuli taas käytettyä illalla hetki perhojen sidontaan. Tuloksena järvikalastukseen tarkoitettuja hare's ear nymfejä sekä joelle tarkoitettuja painotettuja kuulapäisiä hare's ear nymfejä. Jokiperhoihin laitoin volfram-kuulat sekä lyijylankaa, järviperhoissa on vain muutama kierros lyijylankaa rungolla. Normaalisti pyrin tekemään järviperhoistani niin keveitä kuin mahdollista, mutta muutama kierros lyijyä rungolla oikaisee perukkeen helpommin jos perhon sitoo perukkeen päähän eikä sivutapsiin.

Samalla tuli vähän plarattua perhorasioita läpi ja katsottua mitä kaikkea pitäisi vielä saada tehdyksi ennen kauden avauskisaa. Vielä puuttuu ainakin järvelle tarkoitettuja keveitä leechejä, jokunen nymfi sekä pieniä buzzereita eri värisinä. Jokirasioissa on vajausta ainakin streamer-puolella ja pinturipuolella, joitakin nymfejäkin pitää vielä sitoa.

Perhotilanne on muutaman viime viikon aikana parantunut rajusti, kun olen iltaisin monesti sidoskellut tunnin pari. Helpottaa kummasti kisoihin valmistautumista kun ei tarvitse kisaa edeltävänä iltana meuhkata aamuyöhön asti perhopenkin ääressä ja tuskailla puuttuvia perhoja. On myös todennäköisempää, että tulee tehtyä perhoja jotka oikeasti pääsevät veteen. Tarkoittaa siis sitä, että tulee tehtyä vain sellaisia malleja jotka on hyväksi havaittu ja joilla on ennenkin tullut tulosta. Perhonsidontatuokioita on tarkoitus jatkaa kunnes kisat alkavat tai kunnes rasiat on liian tukossa (never!).

Laitoin yhden vavankin myyntiin, toivottavasti menee kaupaksi. Hinta ei ainakaan ole esteenä jos vertaa kaupan hintaan. Ostajaehdokkaat suunnistakaa kiireellä pknettiin tai kalastus.comiin tarkistamaan vieläkö vapa on myymättä!

Tuli sitten blogi avattua

Ideahan siis oli laittaa vähän kilpailemiseen liittyviä juttuja esille. Ja lajihan oli perhokalastus jossa on tarkoitus taas tulevalla kaudella lähteä kilpailemaan.

Tähän tietoon ekat kisat osuu toukokuun alkuun, siinä sitten kisaillaan muutamissa kisoissa touko-kesäkuussa ja ehkä vielä heinäkuussa. Tämän kaiken tavoitteena saavuttaa sen verran pisteitä, että finaalipaikka sm-kilpailuun irtoaa. Finaalipaikan saavuttaminen on käynyt vuosi vuodelta vaikeammaksi, sen verran lisää taitavia kalastajia tulee jatkuvasti kilpailuihin mukaan.

Tarkoitus on jatkossa laittaa kilpailuista kertomuksia ja analysoida omia suorituksia tänne. Kuvailen myös kisoihin valmistautumista ja muuta lajiin liittyvää aina silloin tällöin.