Nyt kun en ole vielä ehtinyt kokeilemaan ranskalaisten käyttämiä tekniikoita sen enempää, meinasin vähän valottaa heidän käyttämiään systeemejä. Muutaman päivän aikana ei toki ihmeitä ehtinyt nähdä, mutta jotain sentään. Ja kalastivathan he koko ajan samoja vesiä joita suomalaiset tahkoavat läpi kauden, joten toivotaan että jotain uutta tuli omaankin kalastukseen.
Laittamatta näitä sen enempää järjestykseen, heidän menestyksensä viime vuosina perustuu mielestäni täysin kovaan työhön ja tarkkoihin rutiineihin sekä osaltaan omanlaiseen tekniikkaansa.
Kova työ näkyi kisan aikana muun muassa siinä, ettei liian painavalla/kevyellä perholla heitetty kuin pari heittoa ja se vaihdettiin sopivaan. Tämä siinäkin tapauksessa, että kalastettava kohta oli pieni, vaikka vain viiden heiton kokoinen. Sopivan painoisella perholla heitettiin nuo muutamat heitot valittuun kohtaan ja siirryttiin eteenpäin. Jos seuraava alue oli taas liian matala/syvä, vaihdettiin perhoa sen enempää miettimättä heti. Perhot siis kulkivat koko ajan oikealla syvyydellä.
Toinen juttu oli rutiini. Rutiini näkyi kaikessa toiminnassa, alkaen varusteiden kasaamisesta ja päättyen kalan haavimiseen. Kaikkea oli harjoiteltu ja paljon. Heitot lähtivät napakasti eikä turhia valeheittoja tehty, eli perhot olivat kalojen valtakunnassa maksimiajan.
Tekniikkapuolella olin törmännyt tähän heidän omaan nymfi-nymfi-pinturi yhdistelmäänsä jo aiemmin Ruotsin mm-kisoissa 2001. Siellä oli vesi vähissä ja myös tuo pinturi toimi siellä loistavasti, nyt oli vettä enemmän ja kalastus haastavampaa. Pääosin käytettiinkin nyt kahta nymfiä, joissa ei sinänsä mitään ihmeellistä. Peruke rakentui lyhyestä kartiosta, alkaen jostain 0.45mm aina 0.25 saakka, jonka jälkeen oli pätkät erivärisiä kirkkaita monofiilejä. Esim. fluorikeltainen ja punainen oli paljon käytettyjä. Nämä toimivat vähän kuten indikaattorit, mutta niitä kannateltiin pinnan yllä. Viimeinen pätkä oli 0.16-0.12mm, johon perhot tulivat kiinni. Ei siis mitään ihan kauhean paksua.
Katsotaan nyt miten alkaa harjusta nousta kun pääsee soveltamaan omia vanhoja tekniikoita näihin uusiin opittuihin. Samoin perhoja tuli jonkin verran uusia, mutta näissä ei mitään niin ihmeitä ollut. Perhoista voisin jossain vaiheessa laitella kuvia, kunhan saan niitä kuvailtua ja vähän kokeiltuakin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tuo dry-dropper-dropper-tekniikka (tai paikasta riippuen dry-dry-dropper) tuntuu olevan maailmalla erittäin suuressa huudossa. Ei niinkään Suomessa. Itse en taida montaakaan kalastajaa Suomesta tietää ketkä tuolla tekniikalla aktiivisesti onkisivat. Muun maan kalastajista sitä harrastavat muutamia poikkeuksia lukuunottamatta melkeinpä kaikki. Lähtee itselläkin laajamittaiseen testiin, todennäköisesti myös aktiiviseen treeniohjelmaan.
Jeps, en tiedä tosiaan minäkään Suomen kisamiehistä oikein ketään joka olisi tunnustautunut tuota käyttämään enemmänkin. Testiin lähtee joka tapauksessa jo tällä kaudella.
Lähetä kommentti