Kisakausi paketissa ja uusi tulossa!

Vasta on saatu kisakausi purkkiin ja vieläpä onnistuneesti, niin silti (tai sen vuoksi) alkaa valmistautuminen tulevaan kauteen 2008.

Talven aikana pitää yrittää pikkuhiljaa kerryttää rasioihin sieltä kesän aikana kadonneet perhot, tehdä nippu uusia malleja kokeiltavaksi ja miettiä mitä varustepäivityksiä tarvitaan. Isonkaan perhomäärän sitominen ei tunnu raskaalta kun sen jakaa talven ajalle. Viime kevättalven uurastuksen tuloksena kesän reissuilla jäi enemmän aikaa itse kalastukselle kun perhot oli jo sidottu. Lisäksi nyt on muutama idea hautumassa mielessä, niitäkin pitää vielä jalostaa ja ennenkaikkea testata käytännössä jossain vaiheessa, ehkäpä jo tänä syksynä jollain pikkureissulla?

Kevättalvella on toki tulossa vuoden ehdoton kohokohta, MM-reissu Uuteen Seelantiin! Kuvien ja juttujen perusteella paikat joissa tulemme kalastamaan ovat aivan ehdotonta kärkikaartia maailman kalapaikkojen joukossa. Sinne en ole vielä oikeastaan perhoja aloittanut sitomaan kun juttuja pyörii missä kerrotaan tullin takavarikoivan perhot. Siinä olisikin miettiminen kun talven ajan pyörittelisi perhoja kotona ja sitten tulli veisi ne juuri kun olet päässyt koneesta maihin.

Kisasivut: Perhokalastuksen MM 2008 Rotorua, Uusi Seelanti

Kilpailu jakso jaksolta

Arpa heitti D-ryhmään, jonka oli määrä kalastaa ensin Iso-Valkeisella ja sitten siirtyä sunnuntaiksi Äyskoskelle kalastamaan C-ryhmän peesissä.

1. jakso 9:00-11:00

Venekaveriksi tuli Viljasen Leo ja sovittiin että minä soudan ja Leo hoitelee liitoankkuria. Lopulta laitettiin kuitenkin kaksi ankkuria kovahkon tuulen vuoksi, mutta ne kyllä enemmän haittasivat toisiaan kuin hidastivat venettä. Jakson ainoana tapahtumana itselläni kävi yksi kala nykäisemässä mutta ei tarttunut. Leo saalisti yhden kirjolohen. Vaihdoin jakson loppupuolella lasisiiman kolmosuppoavaksi ja se oli piristävä veto ainakin heittämiseen, lasisiima oli järkyttävässä mytyssä koko ajan. Jaksolta ei tullut hirmuisia saaliita, toinen ryhmä voitettiin yhdellä ja toinen kahdella kalalla.

2. jakso 13:00-15:00

Tällä kertaa Hytösen Harrin kanssa veneeseen ja päätettiin mennä samoille seuduille kuin äskeisellä jaksolla, eli lähtörannasta vasemmalle uimarannan lippusiiman edustalle. Jatkoin tuolla kolmosuppoavalla ja pikkutien varresta tulee ensin yksi kala oranssimustalla fritzillä, kohta toinen Woofter Boobyllä ja lopussa saan vielä yhden laiturin edestä tuolla Woofterilla. Kolme kalaa ja jaksovoitto!


3. jakso 17:00-19:00

Jaksolle lähti venekaveriksi seurakaveri Lähteenmäen Martti, joka hyppäsi soutajan paikalle. Lähdimme sillä ajatuksella että jäädään ensin laiturin edustalle ja siitä sitten muualle jos ei kalaa kuulu. No kun näytti siltä että lippusiiman vierusta jää tyhjäksi niin menimmekin sitten sinne. Lopulta siellä aloitti kolme venettä. Alusta meni monen monta driftiä ennenkuin ensimmäinen kala tuli ylös saakka. Siihen asti oli ollut seuraamisia, pikkuisia tärppejä ja vetoja useampiakin molemmilla. Kala otti kolmosuppoavalla siimalla heitettyyn pieneen oliiviin kuulapääleechiin. Toinen kala otti samoilta paikoilta pikkutien varresta samalla siimalla heitettyyn Woofter Boobyyn. Kaksi kalaa ja jaksolta sijoitukseksi 2.

Illalla selviää, että joelta on tullut hurjia saaliita, jaksovoittoon on usein tarvittu toistakymmentä kalaa. Sijoitukseni on ekan päivän jälkeen yhdeksäs, kuusi pistettä johtavaa Auramaan Kallea perässä. Järviporukasta sijoitukseni oli kärjen tuntumassa (olisiko ollut toinen/kolmas), Jarkolla oli neljä pistettä vähemmän.




4. jakso 09:15-11:00

Pooli oli Äyskoskella numero seiska, sijainti Lodgen puolella rantaa ja kävelysillan alapuolisesta saaresta parikymmentä metriä ylävirtaan sekä aivan alaosan toisen puolen kivivallista viitisenkymmentä metriä ylävirtaan. Jarkko sai samasta poolista juuri aiemmin viisi kalaa, joten odotukset olivat korkealla. Aloitin heittämään pintureilla sillä seurauksella, että parin heiton jälkeen tarttui pikkutaimen joka sitten sotki sivuperukkeen ja jouduin laittamaan perukkeen uusiksi. No, koitetaas uusiksi. Pieniä taimenia tulee lisää jokunen, joukossa yksi n. 35 cm. Sitten päävirran laidasta poolin yläosasta tulee avausharri pienellä caddiksellä. Kalasta pintureilla ensimmäisen tunnin ja saan vielä toisen harrin joka on kolmenkympin kieppeillä. Sitten vaihtuu vermeet ja lähden heittämään parilla larvalla ja yhdellä nymfillä. Saan vielä kaksi kalaa kunnes vaihdan yläperhoksi caddiksen. Lopussa tulee vielä larvalla 37cm harri. Lopputulos viisi kalaa ja jaksosijoitus 2.


5. jakso 13:45-15:30

Pooli on numero kolmonen, jonka yläraja on patolan suvannon loppuliu'ussa ja alaraja kävelysillasta kymmenisen metriä ylävirtaan, lodgen puolella jokea. Katselen sillalta C-ryhmän kalastusta ja huomaan ettei kalastaja kalasta ollenkaan aivan alinta osaa poolista. Aivan jakson loppuhetkillä alkaa kalaa käymään pinnassa todella runsaasti ja pääskysetkin syövät jotain hyönteistä innokkaasti veden päältä. Poolista on aiemmin tullut tälle päivälle 2, 0 ja 1 kala. Aloitan pintureilla aivan alarajalta, ja muutaman heiton jälkeen nousee caddikseen 38 harri, alkoipa hyvin! Sitten kalaa tulee aina silloin tällöin ylös, tapahtumia on lähes koko ajan. Kalaa käy pinnassa reippaasti, pinnalla näkyy todella pieniä tummanharmaita päivänkorentoja. Kalat saan pääasiassa caddiksellä ja cdc:llä. Jakson loppupuolella vaihdan pintatoiminnan rauhoituttua larvoihin ja saan vielä yhden hyvänkokoisen harrin larvalla. Kaloja yhteensä 8, jaksovoitto! Merkillepantavaa oli mielestäni kalojen suuri keskikoko, lähes kaikki pyörivät siinä neljänkympin molemmin puolin, suurin oli 43cm.


6. jakso 18:15-20:00

Pooli on numeroltaan ysi, ensimmäisenä kalastamani seiskan alarajasta järvelle. Pooli on etukäteen ajateltuna loistava, kesän kaikilla reissuilla juuri tuosta tuli eniten ja isoimpia harjuksia. Leväsen Jukka jäi edellisellä jaksolla kalatta poolista, joten varuillaan piti olla. Aloitin jälleen pintaperhoilla, ja parin minuutin jälkeen kiikutin ekan kalan mittaan. Kala on mitallinen! Nyt siis oli vielä saumoja johonkin sijoitukseen, nyt vielä loppu täysillä. Kalastan poolin läpi ja aivan hetki ennen välineiden vaihtoa saan vielä toisen harrin pinturilla. Vaihdan välineitä ja lähden vielä tavoittelemaan lisää kaloja. Kymmenkunta minuuttia ennen loppua saan oranssikuulaisella hares earilla kolmannen mittaharjuksen. Mitattaessa valvoja tulee kertoneeksi, että kuulopuheiden mukaan minulle riittäisi seitsemäs sija jaksolta niin saisin hopeaa. Pakka hajoaa aivan täysin, selviän hädin tuskin takaisin kalaan! Loppu menee pari pikkutaimenta onkiessa, ei mitattavaa. Kolme kalaa ja jaksosijoitus neljäs.


Kävelen hieman sekaisissa fiiliksissä takaisin hotellille, siellä tulee Vainion Mika onnittelemaan ja kohta muutama muukin. Ovat kuulemma laskeneet että sijoitun mukavasti! Äkkiä kamat pois päältä ja suihkun kautta jännittämään tuloksia. Jarkko on jo varmistanut mestaruutensa, seuraavat sijat pitää vielä laskea.

Lopulta excelissä seisoo nimeni kakkosena ja helpotus valtaa mielen, enää jännittää miten käy joukkuepaikan. Omat rankingpisteeni eivät olleet oikein parhaat mahdolliset että olisin osannut joukkuepaikkaa odotella, mutta viidenneksi kalastajaksi ensi vuoden kisoihin ne riittävät, ja marginaali seuraavaan on niinkin paljon kuin 29 pistettä!

Hopeaa!

Raportti Sm-finaalista seuraa myöhemmin, tässä kuitenkin tulokset muutaman ensimmäisen osalta:

1. Suominen Jarkko
2. Pirkkalainen Janne
3. Vappula Antti
4. Jaakkola Ville-Antti
5. Rosenström Juhani
6. Lappalainen Tuomas
7. Auramaa Kalle

Järjestäjälle lähtee kiitokset hyvin järkätyistä kisoista, tulosten laskenta tosin vähän viivästyi suunnitellusta, mutta se taisi johtua siitä että kalaa tuli niin hyvin...

Onnittelut myös kaikille kilpakumppaneille tiukasta kisasta, erityiset onnittelut Jarkolle: tulihan se sieltä!!!

Larvoja, nymfejä, streamereita...

Noita kaikkia on tullut nyt väännettyä rasioihin. Pääasiassa omia vanhoja suosikkeja, joukossa myös kesäkuussa Simojoen varrella nähtyjä ottipelejä. Eihän niissäkään toki mitään ihmeellistä ole, tuovat kuitenkin uuden ilmeen rasiaan ja saattavatpa parhaassa tilanteessa pelastaa jonkun kalattoman reissunkin.

Kohta pitäisi tulla myös satsi Hanakin Competition Hookseja, joten niiden varalle on vielä jätettävä osa paukuista ja rasiapinta-alasta. Varmaan tulee uudenmallisiin koukkuihin jonkin verran kiedottua samojakin perhoja mitä nyt jo löytyy. Liika valikoima kun saa ainakin itsellä aikaan sen, ettei kalassa ollessa kyetä tiukoissa paikoissa löytämään valtavan massan seasta sitä oikeaa perhoa riittävän nopeasti. Joten pitää yrittää keskittyä niihin sidoksiin jotka on jo kertaalleen (tai useampaankin) hyväksi havaittu ja tehdä vain muutamia uutuuksia. Rasian saa kuitenkin täyteen kun vaihtelee koukkukokoja ahkerasti.

Karsinnat 2007 paketissa

Karsintakisat on paketissa ja ei kuin sanoa että menipä tiukalle! Lopullinen sijoitus finaaliin menijöiden joukosta 34, kun 40 pääsee mukaan. Eipä jäänyt liikaa varaa.

Ranking-sijoitus 30, eli se tuli vielä muutaman pykälän alaspäin myöskin. No eipä mitään, finaalissa yksi sijoitus on arvoltaan 150 pistettä, joten kärkeen on matkaa viisi sijoitusta. Siis tarvitsee sijoittua vain viisi sijaa paremmin kuin karsintojen paras, niin on jo paremmissa pisteissä.

Kävin muuten eilen muutaman tunnin kalassakin, tällä kertaa Survosenkoskella. Kalaa oli ja sitä myös tuli ihan kohtuudella. Tankkiauton jälkiä ei tosin näkynyt, enkä niitä juuri kaivannutkaan. Kaloja tuli pääasiassa larvoilla, mutta myös pintureilla. Sain saaliiksi pari kirjolohta, pari taimenta ja nipun harjuksia. Suurin taimen oli 51 cm, todella lihava kaveri joka tämähti larvaan. Vähän harmitti kun haavi unohtui kotiin ja osa kaloista piti väsyttää puolikuolleeksi ennenkuin sain ne irroitettua. Dry-Dropper-Dropper pelitti siis loistavasti, kalastin kyseisellä menetelmällä koko nelituntisen minkä koskella vietin. Tulipahan testattua ranskalaisilta saamiani perhomalleja samalla, hyvin otti kalat niihinkin...

Tulevia sääntömuutoksia

http://www.perhokalastajat.net/keskustelu/viewtopic.php?t=13639

Linkissä on keskustelua uusista säännöistä, jotka tullevat Suomeenkin viimeistään parin-kolmen vuoden kuluttua. Kiinnostava on ainakin tuo koukkusääntö, jonka mukaan vain valmiiksi väkäsettömien koukkujen käyttö sallitaan.

Kun tiedetään Suomen kauppojen valikoimat väkäsettömien osalta tällä hetkellä, voinee veikata jonkinlaista markkinarakoa hyville väkäsettömille. Googlasin tuossa aikani kuluksi vähän millaisia väkäsettömiä koukkuja löytyy, joskin laihoin tuloksin. Tsekeistä löytyy useampikin valmistaja, joista kahdella (?) on verkkosivut. Muuten löytyi aika heikosti mitään valmistajia tai muuta, lähinnä oli näiden isojen valmistajien (Tiemco, Kamasan, Partridge) muutamat väkäsettömät mallit.

Knapek
Hanak

Knapekkia olen kokeillut jo parin kauden ajan, hanakkia tilasin vasta tälle kaudelle. Hanakista kokemukset vielä niin laihat ettei niistä sen enempää. Knapekista kokemukset hieman ristiriitaisia, osa koukuista järkyttävän hyviä, osa taas täysin käyttökelvottomia.

Ongelmia on mm. kestävyydessä, taivutuksessa ja laadussa. Osa koukuista katkeaa sormilla kevyesti vääntämällä, osa vain vääntyy mutta vasta ankarasti voimaa käytettäessä. Joistain koukuista on silmukka auki tai se puuttuu kokonaan. Hanakissa lyhyiden kokemusten mukaan taivutuksen osalta vastaavia ongelmia, osa silmukoista on auki.

Suomisen Jarkolla oli joskus pinturikoukkuja japanista, valmiiksi väkäsettömiä, jotka vaikuttivat käsissä pyöritellessä loistavilta. Pitänee metsästää valmistaja/jälleenmyyjä ja katsastaa koko valikoima.

Ranskalaisten tekniikoista

Nyt kun en ole vielä ehtinyt kokeilemaan ranskalaisten käyttämiä tekniikoita sen enempää, meinasin vähän valottaa heidän käyttämiään systeemejä. Muutaman päivän aikana ei toki ihmeitä ehtinyt nähdä, mutta jotain sentään. Ja kalastivathan he koko ajan samoja vesiä joita suomalaiset tahkoavat läpi kauden, joten toivotaan että jotain uutta tuli omaankin kalastukseen.

Laittamatta näitä sen enempää järjestykseen, heidän menestyksensä viime vuosina perustuu mielestäni täysin kovaan työhön ja tarkkoihin rutiineihin sekä osaltaan omanlaiseen tekniikkaansa.

Kova työ näkyi kisan aikana muun muassa siinä, ettei liian painavalla/kevyellä perholla heitetty kuin pari heittoa ja se vaihdettiin sopivaan. Tämä siinäkin tapauksessa, että kalastettava kohta oli pieni, vaikka vain viiden heiton kokoinen. Sopivan painoisella perholla heitettiin nuo muutamat heitot valittuun kohtaan ja siirryttiin eteenpäin. Jos seuraava alue oli taas liian matala/syvä, vaihdettiin perhoa sen enempää miettimättä heti. Perhot siis kulkivat koko ajan oikealla syvyydellä.

Toinen juttu oli rutiini. Rutiini näkyi kaikessa toiminnassa, alkaen varusteiden kasaamisesta ja päättyen kalan haavimiseen. Kaikkea oli harjoiteltu ja paljon. Heitot lähtivät napakasti eikä turhia valeheittoja tehty, eli perhot olivat kalojen valtakunnassa maksimiajan.

Tekniikkapuolella olin törmännyt tähän heidän omaan nymfi-nymfi-pinturi yhdistelmäänsä jo aiemmin Ruotsin mm-kisoissa 2001. Siellä oli vesi vähissä ja myös tuo pinturi toimi siellä loistavasti, nyt oli vettä enemmän ja kalastus haastavampaa. Pääosin käytettiinkin nyt kahta nymfiä, joissa ei sinänsä mitään ihmeellistä. Peruke rakentui lyhyestä kartiosta, alkaen jostain 0.45mm aina 0.25 saakka, jonka jälkeen oli pätkät erivärisiä kirkkaita monofiilejä. Esim. fluorikeltainen ja punainen oli paljon käytettyjä. Nämä toimivat vähän kuten indikaattorit, mutta niitä kannateltiin pinnan yllä. Viimeinen pätkä oli 0.16-0.12mm, johon perhot tulivat kiinni. Ei siis mitään ihan kauhean paksua.

Katsotaan nyt miten alkaa harjusta nousta kun pääsee soveltamaan omia vanhoja tekniikoita näihin uusiin opittuihin. Samoin perhoja tuli jonkin verran uusia, mutta näissä ei mitään niin ihmeitä ollut. Perhoista voisin jossain vaiheessa laitella kuvia, kunhan saan niitä kuvailtua ja vähän kokeiltuakin!